Tässä postauksessa pohdin hieman hyvän arvioinnin kriteerejä ja tarkoitusperiä. Muistutan myös tässä vaiheessa, että kyse on oppimisen arvioinnista ei oppilaan arvioinnista, koska emme arvioi oppilasta, vaan hänen oppimistaan (Turunen 2016). Heti alkuun voisin tuoda esille erään esimerkin vanhemman ja lapsen välisestä keskustelusta, joka tuli esille viimeisellä luennolla: 

-No, osasitko kokeessa?                                                                                                            -Osasin, mutta ei kysytty... (Turunen 2016)  

Tämä tilanne tuo hyvin esille nykyisten kirjallisten kokeiden heikkouden: ne eivät anna oppilaalle mahdollisuutta tuoda esille omaa osaamistaan, vaan ne mittaavat sitä, kuinka hyvin koealue on opeteltu. Käytännössä siis heikko arvosana voi johtua pelkästään siitä, että juuri se kirjan kappale, josta kokeessa kysyttiin, jäi lukematta. Entä kaikki se osaaminen, joka oppilaalla on muista koealueen aiheista? Ne eivät pääse mitenkään esille.

Tästä päästäänkin henkilökohtaiseen mielipiteeseeni hyvästä arvioinnista. Olen vahvasti sitä mieltä, että oppilaille tulisi antaa mahdollisuus osoittaa osaamistaan muillakin keinoilla kuin kokeilla. Kokeiden sijaan voitaisiin arvioida oppilaiden tekemiä portfolioita, päiväkirjoja tai muita töitä, joiden kautta oppilas saisi esitellä omaa osaamistaan. Tätä kautta myös opettaja voi oppia oppilaistaan paljon monipuolisemmin sellaisia asioita, jotka eivät perinteisillä kokeilla tulisi ollenkaan esille.

Arviointi ei siis ole pelkkää kokeiden pitämistä (Turunen 2016). Arviointi ei kohdistu vain lopputulokseen, vaan huomioon on otettava koko oppimisprosessi ja esimerkiksi oppilaan henkilökohtaisen oppimisen edistyminen. Oppimisen arvioinnin tulee siis olla ennen kaikkea jatkuvaa (Opetushallitus). On tärkeää, että opettaja tarkkailee ja arvioi koko jakson aikana oppilaiden tekemistä ja toimintaa luokassa sekä materiaalisia tuotoksia, koska jos arviointi perustuu vain jakson lopussa toteutettavaan loppukokeeseen, se ei anna kattavaa kuvaa oppilaan oppimisesta. Ja yhtenä arvioinnin tehtävänähän on antaa riittävästi tietoa oppilaalle itselleen ja hänen huoltajalleen koulutyön edistymisestä (Opetushallitus). Pelkkä pintaraapaisu ei siis riitä..

Miksi arvioinnin on tärkeää olla "hyvää"? Hyvin toteutettu arviointi antaa tottakai realistisen kuvan oppilaan oppimisesta, mutta sen lisäksi arvioinnilla ja erityisesti sen toteuttamismuodoilla on vaikutusta oppilaiden oppimismotivaatioon. Butler (1987) on tutkimustensa perusteella todennut, että arvioinnin eri muodot (yksilölliset kommentit, numeroarvosanat, standardoitut kehut, ei palautetta ollenkaan) vaikuttavat oppilaiden motivaatioon eri tavoin. Voihan sitä itse kukin todeta, että yksilöllisen palautteen saaminen on paljon motivoivampaa ja kannustavampaa kuin esimerkiksi se ettei saa palautetta ollenkaan. Itse väitän, että kommenteista myös oppii paremmin kuin esimerkiksi siitä, että saa pelkän numeroarvosanan. Myös oppilaan vanhemmat saavat todennäköisemmin monipuolisempaa tietoa lapsensa koulumenestyksestä, kun numeron sijasta/ lisäksi opettaja on kommentoinut oppimista sanallisesti. Toki sanallinen kommentointi vaatii opettajalta enemmän työtä, mutta olisi kuitenkin tärkeää, että oppilas saisi sanallista palautetta edes silloin tällöin.           

Harri Rinta-Aho (2014) mainitsee kansallisen arviointikeskuksen avajaisissa pitämässään esityksessä erään tärkeän asian liittyen tulevaisuuden arviointiin: opetuksessa ja arvioinnissa tulevat korostumaan muistin mittaamiseen sijaan oppilaan taidot. Valitettavan usein käy juurikin niin, että oppilaat opettelevat ulkoa koealueen, koepäivänä "tyhjentävät päänsä sisällön" paperille ja tämän jälkeen unohtavat kaikki opitut asiat. Ja näin ollen perusta uuden oppimiselle jää hieman heikoksi. Nyt ollaan kuitenkin vihdoin pääsemässä siihen pisteeseen, että aletaan painottaa sirpaletiedon sijaan tietorakenteita eli käytännössä opetuksessa ja oppimisessa tavoitellaan ihmiselle merkityksellisten ja olennaisten tietorakenteiden muodostamista (Ihme 2009, 171). 

Arviointi on siis asia, jota on tärkeää kouluissa toteuttaa, mutta jonka seuraukset ja vaikutukset oppilaan oppimiseen, motivaatioon ja moniin muihin asioihin on tärkeää tiedostaa. Tämän vuoksi arviointia ei missään nimessä voi tehdä "muuten vaan" tai "vähän sinne päin". Arvosanoilla ei välttämättä opettajalle itselleen ole niin suurta henkilökohtaista merkitystä, mutta oppilaalle itselleen tai oppilaan vanhemmille niillä on paljonkin merkitystä. Arviointia on siis toteutettava harkiten, asianmukaisesti ja niin, että se tukee oppilaan oppimista ja kehittymistä parhaalla mahdollisimmalla tavalla. 

 

Loppuun voisin vielä koostaa omat top 5 parasta ehdotustani monipuolisen arvioinnin toteuttamiseksi:

       1. Arvioinnin on ehdottomasti oltava tasapuolista ja oikeudenmukaista.

       2. Arvioinnin tulee kohdistua oppimiseen, ei oppilaaseen!

       3. Arvioinnissa tulee hyödyntää monipuolisia menetelmiä (oppijan oma osaaminen esille).

       4. Arvioinnin tulee antaa realistista ja riittävää tietoa oppilaan tietojen ja taitojen tasosta.

       5. Arvioinnin tulee olla oppilasta kannustavaa ja motivoivaa.

 

- Annika

                                     Evaluation-Check-List-300x200.jpg

LÄHTEET:

Butler, Ruth 1987. Task-involving and ego-involving properties of evaluation: effects of different feedback conditions on motivational perceptions, interest, and performance. Journal of Educational Psychology 79 (4), 474-482. Saatavilla www-muodossa: http://www.richardnelsononline.co.uk/blog/wp-content/uploads/2014/07/Effects-of-No-Feedback-Task-Related-Comments-and-Grades-on-Intrinsic-Motivation-and-Performance.pdf. (Luettu 27.2.2016.)

Ihme, Irene 2009. Arviointi työvälineenä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Opetushallitus. Arviointi oppimisen tukena - jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet. Saatavilla www-muodossa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/arviointi_oppimisen_tukena. (Luettu 27.2.2016.)

Rinta-Aho, Harri 2014. Kenen tarpeisiin arviointia tehdään. Esitys Kansallisen arviointikeskuksen avajaisissa. Saatavilla www-muodossa: https://www.youtube.com/watch?v=Cdt96lW4kTg. (Katsottu 27.2.2016.)

Turunen, Tuija 2016. Arviointi. Ops, arviointi ja koulun kehittäminen -kurssin luento 15.2.2016. Lapin yliopisto.

Kuva: http://www.brodskyresearch.com/the-five-warning-signs-of-eau-evaluation-as-usual.html/