Muutama vuosikymmen sitten elimme tyystin erilaista elämää. Kännykän sijasta kaverille soitettaessa piti soittaa käyttäen lankapuhelinta, ja veteraanit muistavat vielä pyöritettävät lankapuhelimet. Joskus jäi kaverille soittamatta yksinkertaisesti, jos hänen puhelinnumerossaan oli liikaa nollia. Nolla näet oli rullan kauimmaisin numero ja sen näppäiltääkseen piti tehdä töitä ja kiertää rullaa kokonainen kierros. Kaiken kukkuraksi jos kukaan ei ollut kotona, puhelin vain kilisi itsekseen. Jäät siis kotiin.

Luennolla käsittelimme (koulu)maailmaa muutoksen äärellä. Maailma on alati muutoksen kohteena. Osa muutoksista on pieniä ja huomaamattomia, ja osa suuria mullistuksia. Siinä missä vuosisatoja sitten tapahtuneet mullistukset olivat harvinaisia ja pitkän kehityksen tulosta, on nykyinen maailmamme paljon alttiimpi nopeille ja joskus jopa aggressiivisille muutoksille.

Helpointa tahdin kiihtyminen on selittää teknologian kehityksen avulla. Kirjapaino toi meille helpon ja nopean tavan säilöä informaatiota. Radio mahdollisti tiedon välittömän levityksen. Televisio yhdisti äänen ja kuvan tiedon levitykseen, sekä loi täysin uuden viihde- ja mediakulttuurin.  Lopulta tämänhetkisenä teknologian multihuipentumana ja mullistuksena Internet antoi myös Matti Meikäläiselle avaimet kaiken informaation hakuun, uuden tiedon luomiseen ja levittämiseen, sekä ihmiskontaktin löytymiseen vaikkapa pallon toiselta puolelta. Maailma pieneni puoleen, tai ainakin niin pieneen kuin mokkula antaa myöden.

Nämä, ja kaikki muut teknologiset harppaukset ovat suoraan muokanneet sitä, miten me käsittelemme informaatiota, tulkitsemme sitä, ja ennen kaikkea miten me tulkitsemme maailmaa. Nykyihminen on älykäs, valveutunut ja aktiivinen. Haluamme vaikuttaa ympäröiviin tapahtumiin, emme vain reagoida niihin (Turunen 2016). Modernilla ihmisellä saa olla mielipiteitä ja asenteita. Hän saa kysyä kysymyksiä ja olla kiinnostunut asioista.

Opettajan rooli on muuttumassa oppimisen ohjaajaksi, tai tavallaan myös mielenkiinnon herättelijäksi, pyrkiessämme muovaamaan lapsista aktiivisia toimijoita. Haluamme oppilaiden itse olevan kiinnostuneita asioista, kiinnostuneisuus ruokkii oppimista. Uuden opetussuunnitelman keskiössä on ajatus siitä, millaista osaamista ja sivistystä ihmiset tarvitsevat nykymaailmassa, ja kuinka opetuksella voitaisiin edesauttaa näiden tietojen ja taitojen saavuttamista (Halinen ja Jääskeläinen 2015). Uuden opetussuunnitelman punainen lanka onkin pitkälti eheissä oppimiskokonaisuuksissa ja oppiaineiden yhteistyössä. Ei opeteta historiaa historian kokeiden tähden, vaan etsitään laajoja aihekokonaisuuksia, joihin voidaan linkittää saumattomasti useita eri oppiaineita. Tarkoituksena on, että oppilaille kasvaa eheä ajatus opetettavasta asiasta ja siihen linkittyvistä seikoista. Tietenkin ajatus yhtenevän ja oppiainerajoja rikkovan opetussuunnitelman käyttämisestä voi olla haastavaa. Opettajat ovat tottuneet tietynlaiseen rytmiin, joka nyt tavallaan rikkoutuu.

Uusi ops on tietenkin mahdollisuus löytää uusia toimivia opetustapoja ja työvälineitä, mutta uutuuden innostuksen lomassa on muistettava maltillisuus ja kriittisyys. Kaikki uusi ei aina ole parempaa, eikä kaikki vanha ole huonompaa. Välineet ja työtavat on moneen kertaan testattava ja niiden pedagoginen merkitys on pystyttävä todistamaan ja perustelemaan. Ei vempaimia vempainten tähden. Ensin on löydettävä ongelma, ja vasta sitten ratkaisu ongelmaan. Ei toisin päin.

Nykypäivänä kohtaamme myös toisenlaisia muutoksia. Siinä missä ennen suuret teknologiset mullistukset muovasivat ihmisten selviytymiskykyä, tai helpottivat talonpoikien elämää, ovat modernit maailman mullistukset useimmiten korkeammalla tasolla. Puhumme arvoista, eettisyydestä, moraalista ja tasa-arvosta. Nyt meillä on varaa siihen, ja se on hyvä juttu. Koulumaailmassa tämä tuo kuitenkin omat haasteensa. Ihmiset ovat enemmän hereillä maailmalla tapahtuvista asioista, mutta tämä tarkoittaa myös lapsia. Lapsilla ei kuitenkaan ole kaikkea tietoa näihin muutoksiin liittyvistä seikoista, tai he vain kuulevat pieniä valikoituja pätkiä Marko-Petterin isoveljeltä. Heidän saamansa tieto ei ole aukotonta, ja he täydentävät sitä lapsen logiikalla. Opetuksessa pitäisikin siis paneutua entistä enemmän aitoon, pohtivaan ja keskustelevaan lähestymistapaan myös arkojen asioiden äärellä.

-Tatu

Lähteet:

Halinen, Irmeli, ja Liisa Jääskeläinen. ”Opetussuunnitelmauudistus 2016.” Teoksessa Näin rakennat monialaisia oppimiskokonaisuuksia, tekijä: Hannele (toim.) Cantell, 19. Jyväskylä: PS-kustannus, 2015.

Turunen, Tuija 2016. Muutos ja kehittyminen. Ops, arviointi ja koulun kehittäminen -kurssin luento 1.2.2016. Lapin yliopisto.